Keskiviikko - viimeinen päivä / Wednesday - last day

VIIMEISIÄ KUVIA tästä linkistä

Keskiviikkona aamu alkoi aika kiireisissä merkeissä kun huomasin nukkuneeni tyylikkäästi pommiin ja piti puolen tunnin päästä jo lähteä! Kunnialla kuitenkin selviydyttiin koululle ja jo matkalla rupesi haikeus hiipimään mieleen. Tämä olisi todellakin viimeinen aamu, kun joutuisimme autolla pujottelemaan lehmien läpi ja näkisin nuo kaikki ihanan maisemat 15km koulumatkallani. Kouluun saavuttuamme piti meillä olla omaa opiskelua heti aluksi, mutta minut ja Marianne pyydettiin 13-vuotiaiden oppilaiden englannin tunnille kertomaan Suomesta. Ja nuo pienet oppilaat olivat aivan suloisia! Tulisin todella kaipaamaan tätä koulua!

Seuraavaksi olikin vuorossa espanjan tunti, ja saimme opettajiltamme Pedrolta ja Miguelilta vielä tuliaisia Suomeen vietäväksi.

Espanjan tuntien jälkeen oli vuorossa Comenius-ryhmämme yhteinen tunti ja kiitimme toisiamme eri asioista, kuten siitä kenellä on ihanin hymy. Saimme myös jokainen todistuksen siitä, että olemme olleet mukana tässä Comenius-projektissa. Todistuksen käteen saatuani tuli sellainen olo, että tässäkö se nyt tosiaan oli, pitääkö meidän oikeasti jo lähteä pois?

Tämän jälkeen meillä oli noin tunti vapaata aikaa ja minä, Marianne, Jouko ja Susanna suuntasimme lahjatavarakauppoihin ostamaan vielä viimeisiä tuliaisia Suomeen vietäväksi. Ja kyllä sitä rahaa taas kului vähän muuhunkin kuin tuliaisiin! Miten ikinä saisin kaikki tavarani mahtumaan matkalaukkuun! Kävimme myös koulun viereisessä kahvilassa, jossa vietimme monet ruokatunnit, hakemassa viimeiset minttujäätelöt ja palasimme koululle, jossa meidän piti kokoontua.

Koululta lähdimme kävelemään kaupingintalolle, jossa meitä ottaisi vastaan Leónin opetustoimen edustaja. Hän oli kovin pahoillaan, että pääsimme tulemaan vasta viimeisenä päivänä eikä hän voinut kertoa ja esitellä meille kaikkia Leónin hienouksia. Hän antoi meille myös pienet lahjat kotiin vietäväksi, ja lehtikuvaaja otti meistä kaikista vielä ryhmäkuvan.

Tämän jälkeen meidät päästettiin taas vapaaksi - ah runsaat kaksi tuntia vielä shoppailua<3>

Kotiin päästyämme minuakin odotti suuri urakka. Kaikki tavarat olivat kaikkea muuta kun siististi ja tavaramäärä varmasti tuplaantunut! Mitenköhän tästä selvittäisiin? Ensiksi kuitenkin nauttisimme maittavan aterian, jonka äitini oli meille valmistanut. Miten tulenkaan Suomessa pärjäämään ilman tätä ruokaa! Syötyämme sain myös pienen lahjan perheeltäni muistoksi heistä ja ajasta jonka vietin Espanjassa. Tämän jälkeen hostini Pablo ilmoitti, että hänen täytyy lukea huomisiin kokeisiin ja saisin tehdä mitä ikinä haluaisinkin, ja että kuuden aikoihin lähtisimme takaisin Leóniin ja voisimme viettää viimeisen illan miten haluaisin. Kävin siis ahkerasti matkalaukkuni kimppuun, olihan minulla vain kolme tuntia aikaa saada tavarani kasaan. Ihme ja kumma sain kuin sainkin melkein kaiken mahdutettua laukkuihini! Joistain pienistä asioista kuten shamppoista ja pyyhkeestä jouduin kuitenkin luopumaan, jotta saisin kaiken mahtumaan. Ja kyllä jouduin myös käyttämään matkalaukun sulkemisessa tätä tekniikkaa, että istutaan laukun päälle ennen kuin se menee kiinni asti :D nyt iski pelko ylipainosta, mutta kerran sitä vain eletään. Jos siitä jotain joutuu pulittamaan niin sitten maksetaan kiltisti. Pakkaamisen jälkeen lähdin kiertelemään taloa ja otin paljon kuvia talosta ja pihasta ja naapurin lehmistä, jotka joka päivä ilahduttavat minua :D Tämän jälkeen otimme vielä useita kuvia perheen kanssa. Tulisin todella kaipaamaan heitä, he olivat niin mukavia ja ihania<3>

Lopulta suuntasimme Leóniin ja tapasimme Susannan, Mariannen ja Pedron kaupungilla ja lähdimme metsästämään vielä kaikkea mitä tarvitsisimme matkalle Suomeen. Noin kahdeksan aikaan otimme bussin ja lähdimme Pedron luo, missä söimme pienen illallisen ja hyvästelimme perheen. Olimme sopineet kaikkien ryhmäläisten kanssa, että näkisimme toisemme puoli kahdeltatoista että voisimme mennä vielä istumaan jonnekkin ja juttelemaan kaikesta ennen lähtöämme. Puoli kahdeltatoista suuntasimme siis pieneen pubiin ja juttelimme ja otimme vielä viimeisen ryhmäkuvan. Kaikki koittivat rohkeasti olla iloisia ja kertoilla hauskoja juttuja, mutta monet purskahtivat jo kyyneliin miettiessään lähtöämme.

Yhden aikoihin yöllä suuntasimme kokoontumispaikalle, jonne bussin piti tulla ja kaikkien vanhemmat odottivat jo siellä matkalaukkujen ja eväiden kanssa. Hyvästejä jätettiin ja kaikki halasivat toisiaan varmaan tuhat kertaa eikä kukaan halunnut lähteä. Siksi olimmekin iloisia ettei bussia kuulunut - ehkä bussi olisi unohtanut meidät ja myöhästyisimme lennolta eikä meidän tarvitsisi lähteä! Opettajien soittaessa bussikuskille kävi selväksi, että bussikuski todellakin oli unohtanut meidät ja hän sanoi olevansa jo nukkumassa mutta tulevansa tuotapikaa. Viimein kun bussia lastattiin espanjalaiset eivät päästäneet meitä bussiin ja vaihdoimme vielä haleja ja suukkoja kaikkien kanssa. Viimein tunnin aikataulua myöhässä pääsimme kaikki bussiin ja alkaisi uuvutta matka takaisin Suomeen.Tämä matka oli jotain mitä emme voisi ikinä unohtaa. Kaikki oli hyvin erillaista kuin Suomessa, mutta rakastuin tähän maahan ja näihin ihmisiin! En jaksa odottaa koska pääsen palaamaan takaisin Espanjaan ja Leóniin!

xoxoRita

Wednesday – last day

Wednesday morning was quite busy because I noticed that I had slept too long and had only half an hour to get ready for school! However, we made it, and already during the way to school I started feeling a bit sad. This would really be the last morning to swerve round the cows and see all the lovely scenery during my 15 km trip to school. At school we were supposed to have time for our own homework, but I and Marianne were asked to join the English lesson of a class of 13-year-old pupils to tell them about Finland. And those small pupils were absolutely sweet! I will really miss this school!

Next we had our Spanish lesson where we even got some souvenirs from our teachers Miguel and Pedro.
After the Spanish lesson we had a group meeting with the Spanish Comenius students. There we thanked each other for different things like having the most wonderful smile etc. We also got certificates of attendance. Having received my certificate I asked myself: is this it, do we really have to go so soon?
Then we had about an hour for ourselves and I, Marianne, Jouko and Susanna headed for the gift shops to buy some last souvenirs. I have to admit that we spent some money on other things as well! How on earth could I squeeze everything in my suitcase?! We also went to a café next to our school, where we had spent so many breaks, to have our last mint ice creams.
Then it was time for a visit at the town hall where we were received by the representative of information technology and culture. He was very sorry that it was already our last day in León and thus he was unable to tell us about all the fine things you can find in the town. He also gave us some gifts and finally a group photo was taken.
After that we had some free time – ah, a bit more than two hours of shopping<3>
When I got home I had a huge job to do; all my things were all but neatly organised and I think doubled too! How could I manage? However, first we had a good meal prepared by my host mother. How can I ever survive in Finland without this food?! I also got a nice gift from the family to remind me of them and the time I spent in Spain. After that Pablo told me that he had to do some revising for an exam and that I was free to do whatever I wanted. We were supposed to go back to León at six and then I could choose what I wanted to do. So I bravely tackled my suitcase as I had only three hours to get everything sorted. Surprise, surprise, I managed to do it! However, I had to leave behind some less important things like shampoo and towels. And yes, I had to sit on the suitcase before I got it closed:D Then I got struck by the fear of excess weight, but hey, we only live once! If I have to pay something so be it. After packing I went around the house and took a lot of pictures both in and out, not to forget the neighbour’s cows that have given me pleasure every day:D I also took pictures of my family who I’m going to miss so much; they are such nice and lovely people <3>
Finally we headed for León and met Susanna, Marianne and Pedro in town and bought all kinds of things we might need on our way back to Finland. At eight o’clock we took a bus to go to Pedro’s house where we had a small dinner and said goodbye to the family there. We had agreed with all the others to meet each other at half past eleven to talk about everything just before our departure. So we headed for a pub where we were chatting and taking the final pictures. Everybody tried to be happy and tell funny stories but many burst into tears when we started talking about us going away.
By one o’clock at night we gathered together at the street corner where the bus was supposed to pick us. All the parents were there with our luggage and some sandwiches. We said goodbye and hugged each other at least a thousand times and nobody wanted to leave. That’s why we were happy when the bus didn’t arrive on time – maybe the driver had forgotten us and we wouldn’t have to go! When one of the teachers called the driver it turned out that he really had misunderstood the date of the departure and was in bed at the moment. He promised to leave immediately, though. When the bus finally arrived and was loaded our Spanish friends didn’t let us go: we exchanged endless hugs and kisses with everybody. At last, one hour later than planned, we were on the bus and starting our tiring journey back to Finland.

This trip to Spain is something that we’ll never forget. Everything was so different than in Finland but I fell in love with the country and its people! I can’t wait to get back to Spain and León!
xoxoRita

Tiistai - taas retkeilyä / Tuesday - another excursion

KUVIA TIISTAIN RETKELTÄ tästä linkistä


Jep, eli tänään heräsimme normaalisti joskus 7 paikkeilla, mutta emme menneet kouluun, vaan retkelle El Bierzoon, jonne kesti ajaa bussilla noin 1,5-2 h. Menimme matkan varrella katsomaan jotain vanhaa luostaria. Kierroksella opas oli niin tiukka, ettei voinut ottaa aikataulusta sen vertaa, että espanjalaisopettaja olisi tulkannut meille. Isojen kivimöykkyjen katseleminen ei ole kovin mielenkiintoista, jos ei tiedä onko niillä jokin historia tai merkitys vai ei.

No seuraavaksi ajoimme vähän matkaa eteenpäin ja kävimme katsomassa ikivanhoja roomalaisten kultakaivoksia. Sitten saimme tietää, että meidän pitää kävellä 7 km vuorelle, ja porukka oli melko uupunut parin tunnin tarpomisen jälkeen n. 30 asteen lämmössä. Näkymät olivat kyllä sen arvoiset, kun ylös päästiin. Sieltä näki koko kylän tai laakson ja paljon muuta - isot punaruskeat vuoret keskellä "trooppista" metsää olivat melko vaikuttavia.

Sitten olikin vain hengailua ja vapaa-aikaa pari tuntia Villafrancan vanhassa kaupungissa, kunnes lähdimme takaisin Leóniin. Kotiin saavuttiin n. klo 21, ja saman tien sänkyyn nukkumaan.

Jäisin oikein mielelläni pitemmäksikin ajaksi tänne lämpimään pitämään hauskaa rentojen espanjalaisten kanssa, mutta takaisin täytyy nyt vain tulla.

Et semmottos, Jouko

Tuesday – another excursion

Yep, today I woke up at the same time as always, round 7, but we didn’t head for school but for an excursion to El Bierzo. It took 1,5 -2 h to get there by bus and on our way there we visited an old monastery. On the tour the guide was very strict with the schedule and didn’t allow a Spanish teacher to translate her speech into English. It’s not so interesting to watch big lumps of stone if you don’t know whether they are historically significant or not.

Well, next we drove a bit further and went to see ancient Roman goldmines. Then we were told that we would have to walk up 7 km in the mountain; everybody was quite tired after climbing for a couple of hours in the heat of +30C. However, the views were worth it when we finally got up. You could see the whole village or the valley and a lot more. The big reddish brown mountains in the middle of a “tropical” forest were quite impressive.

Then we had some time to hang around in the old town of Villafranca until we started our trip back to León. We came home at 9 o’clock and went straight to bed.

I’d like to stay a bit longer here in warm Spain to have fun with the cool Spaniards but I can’t help it – we have to go back.
That’s it. Jouko

Maanantai - vapaapäivä perheiden parissa / Day off with families

Tänään on kansallinen vapaapäivä Espanjassa, joten lähdimme eilen isäntäperheeni ja heidän ystäviensä kanssa pohjoisimpaan Espanjaan. Ajelimme pitkin vuoristojen nähtävyyksiä, ja lopulta päädyimme yöksi retkeilymajaan, missä sai viettää yön ja valmistaa ruokaa. Aamulla söimme aamupalan mökkimme etupihalla. Siitä lähdimme katsomaan läheistä rantakaupunkia. Siellä oli paljon ravintoloita, iso satama ja pari palmupuistoa. Yhdessä baarissa joimme porukalla sidraa ja söimme kuorrutettua kalmaria.

Jatkoimme matkaa takaisin retkeilymajalle, jossa söimme päivällistä. Päivällinen venyikin yllättäen monen tunnin keskuselutuokioksi. Lopuksi illan hämärtäessä lähdimme vielä katsomaan Pohjois-Espanjan suurimman joen syntypaikkaa. Joki on yksi Espanjan tärkeimmistä, ja sikis se on siunattu Neitsyt Marialla. Monet ihmiset tulevat sinne rukoilemaan ja toivomaan onnea. Tämän jälkeen lähdimme kohti Leónia. Espanjan valtatiellä 145km/h, matka kesti n. 3 h.

t: Carla



Monday – day off with families

Today it’s a national holiday in Spain, and that’s why my family and their friends left for the northernmost part of Spain. We were driving through the sights in the mountains and ended up in a hostel where we could prepare our meals and stay overnight. In the morning we had breakfast at the front garden of our cottage. Then we went to visit a nearby town by the sea. There were a lot of restaurants there plus a big port and a couple of parks with palm trees. We had a glass of sidra and some squid in one of the restaurants.Then we went back to the hostel, where we had dinner. The dinner suddenly became a discussion session of many hours. In the end, at the dusk, we went to see the sources of the biggest river in northern Spain. The river is one of the most important in Spain and that’s why it has been dedicated to Virgin Mary. Many people go there to pray. After that we headed for León. On the motorway at 145km/h, it took about 3 h to come home.
Carla

Sunnuntai - bodega ja taikajuoma / Sunday - bodega and magic potion

Heräsin herätyskelloni hyvin ärsyttävään ääneen n. 10 aikaan. Tiesin, että tänään oli Espanjan kansallispäivä, joten en kiirehtinyt. Tänään oli rento, ansaittu vapaapäivä. Tai no, niin ainakin luulin.
Heti maittavan aamupalan jälkeen isäntäperheeni äiti päätti viedä minut ostoksille johonkin pieneen ostoskeskukseen. Ostin sieltä tuliaiset perheelleni, ja isäntäperheeni äiti grillijuhlaan tarvittavat tarvikkeet. Toisin sanoen mucho mucho lihaa.
Vaikka kumpikaan meistä ei osaa toistensa kieltä, niin kommunikaatiomme sujuu yllättävän hyvin. Ehkä voisin jopa sanoa, että ymmärrän hieman espanjaa :)
Ostoksien jälkeen suuntasimme toiseen suurempaan ostoskeskukseen hakemaan Albaa ja Jenniä. Tytöt hyppäsivät autoon ja sitten kohteena oli talomme. Haimme hostini kotoa ja minulle ruokaa (pastaa).
Perheeni oli puhunut siitä, että veisivät minut bodegaan, joka on siis kellari, jossa valmistetaan perinteisesti viiniä. Eli ei tehdastavaraa, vaan aitoa, huolella tehtyä hyvää viiniä.
Kylä, jossa tämä bodega oli, on nimeltään Antimio de Arriba. Bodega, johon olimme matkalla oli isäntäperheeni ystävvien tila. Kun saavuimme kauan odotettuun paikkaan, olin hyvin innoissani, koska Espanja, jonka olin mielikuvituksissani luonut, oli juuri tämä paikka. Karu, mutta silti lämmin maalaisalue. Hurmaavia maalaisasuntoja ja söpöjä kumpuja, joissa oli pienet ovet maanalaiseen viinikellariin.
Perheeni ysätäv johdatti meidät bodegaan. Hän aukaisi oven, ja laskeuduimme portaita alas isoon ja avaraan ruokailutilaan. Bodega oli yllättävän suuri. Ruokailutilan lisäksi siellä oli eri huoneita/alueita viinin valmistukseen. Meille annettiin lyhyt opastettu kierros bodegassa. Perinteinen viinirypäleiden murskaaja; pitkä n. 3000 vuotta vanha paksu puu. Tässä käytetään ainoastaan lihasvoimaa, ei koneita. Murskaamisen jälkeen viinirypäleiden mehu valuu lattialla olevasta kourusta isoon altaaseen, jossa sen annetaan olla pari päivää. Altaan jälkeen mehut siirretään suureen säiliöön, missä se saa levätä 3-4 kuukautta. Tämän jälkeen sitä juodaan aterioiden ohessa tai muuten vaan.
Sain maistaa todella hyvää viiniä, joka oli juuri saatu valmiiksi. Kierroksen jälkeen olikin ruoka-aika. Kaikilla oli hirmuinen nälkä. Ruokana oli perinteistä perunalihakeittoa: patata con carnea ja tonnikalasipulipiirakka, empanada. Piirakka oli hyvin maukasta. Patata con carnea en maistanut, mutta voin sanoa olevani hyvin onnellinen, että olen kasvissyöjä, sillä keitossa olevan lihan luita ei oltu poistettu lainkaan. Säälin vieressä istuvaa Jenniä, joka kohteliaasti (väkisin) yritti syödä keittoa :D Itse sain nauttia herkullisesta pastasta! Parin tunnin seurustelun ja kyläkiertueen jälkeen menime takaisin kotiin valmistelemaan grillijuhlia. Vieraiksi otiin kutsuttu Jenni, Alba, Alban perhe ja hostini paras ystävä, Sito.
Kyseessä olevaa grillijuhlaa ei juhlittu ulkona, vaan pohjakerroksessa, missä sijaitsi ruokailutila takkoineen. Eli lihat grillattiin takassa. Itse sain grillattuja kasviksia maukkaan salaatin kanssa. Tunnelma oli ruokailussa hyvin espanjalainen. Juttelemista, nauramista ja käsien huitomista. Ruuan jälkeen oli jälkiruuan ja taikajuoman aika. Jälkiruuaksi oli tuoreita hedelmiä ja pähkinöitä. Olen oppinut yhdistämään viinirypäleen ja saksanpähkinän maut. Tosi hyvä ja maukas yhdistelmä! :)
Taikajuoma oli illan kohokohta. Netistä tulostettu loitsu luettiin ääneen ennen kuin juomaa sai juoda. Aineksiin kuului mm. hedelmiä, kuten banaani, omena, päärynä, sitruuna... ja eräs salainen aine, jota en suostu paljastamaan. Taikajuoma sytytettiin palamaan. Näky oli aivan upea ja taianomainen. Juoman annettiin kylpeä tulessa n. 20 minuuttia ja tämän jälkeen jokaiselle jaettiin pieni puinen kuppi. Juoma kaadettiin paloiteltujen hedelmien kera. Maku oli HYVIN vahva. Itse en saanut juotua kuin puoleen väliin. Minua rohkaistiin juomaan se loppuun, mutta en millään pystynyt.
Upean kokemuksen (illallisen) jälkeen n. 12 aikaan yöllä päätimme lähteä hostini kaverin luokse. Nautimme iltaa pienen porukan kanssa katsellen elokuvaa, joka oli by the way dupattu espanjaksi, soitellen sähkökitaraa ja jutellen maailman asioista. Kotiin pääsin vasta puoli kolmen maissa. Vieraamme lähtivät kolmen aikaan aamuyöllä, ja pääsin nukkumaan heti sen jälkeen.
Päivä oli aivan mahtava. Koin uusia, espnajalaisia asioita, joita ei kovin usein voi kokea.
Tällainen päivä minulla! Hasta luego, amigos!! :)
PS. Me encanta España!

Terveisin Dilek

Sunday - bodega and magic potion

I woke to the very annoying sound of my alarm clock at 10. I knew that it was the Spanish National Day and so I didn’t hurry. It would be a relaxed and well-earned day off. Or so I thought.Right after the tasty breakfast my host mother decided to take me shopping in a small mall. I bought some souvenirs for my family and the host mother bought the things needed in our barbecue. In other words: mucho mucho meat.Even if we don’t know each other’s languages we communicate surprisingly well. Maybe I could even say that I understand some Spanish :)Then we headed for a bigger mall to fetch Alba and Jenni. The girls hopped into the car and we went to our house to fetch my host and some pasta for me.
My family had been talking about taking me to a bodega which means a cellar where wine is prepared traditionally. I.e. no bulk stuff but genuine good wine which is prepared with care.The village where the bodega was is called Antimio de Arriba and the bodega is owned by some friends of my host family. When we arrived there I was very excited because the place looked quite like the Spain I had created in my imagination. Rough and yet cosy countryside. Charming country houses and cute mounds with small doors to the underground wine cellar.My family’s friend showed us into the bodega. He opened the door and we went down the stairs into a big dining area. The bodega was surprisingly large. Apart from the dining area there were different rooms/spaces to work on the wine. Then we had a short guided tour in the bodega. We saw a traditional grape press which was a long 3000-year-old wooden thing. Only muscle power is used, no machines are involved. After pressing, the juice from the grapes goes along a channel to a big basin where it is left for a couple of days. Then it is put into a container where it can rest for 3-4 months. After that it is ready to be consumed at meals or otherwise.I was given some very good wine, just out of the container. After the tour it was time to eat. Everybody was starving. We had some traditional dishes, potatoes and meat in a broth, Patata con carne, and a tuna and onion quiche, Empanada. The quiche was very tasty. I didn’t have any Patata con carne but I can tell I’m very happy of being a vegetarian for they hadn’t taken away the bones from the meat. I pitied Jenni, who politely tried to eat the dish :D I myself enjoyed my delicious pasta! After the meal and a tour round the village we left for home to prepare our barbecue night. Jenni, Alba, Alba’s family and my host’s best friend, Sito, were also invited.We didn’t have the barbecue outdoors but in the basement where there is a dining room with a fireplace. And that’s where the meat was prepared. I had grilled vegetables with a nice salad. The atmosphere was very Spanish: talk, laughter and hands waving about. After the meat course it was time for a dessert and the magic potion. We had fresh fruit and nuts for dessert. I’ve learnt to combine the tastes of grapes and hazel nuts. What a good and tasty combination! :)The magic potion became the highlight of the evening. Before we were allowed to drink the potion a spell was read aloud (taken from the Internet). The ingredients of the potion are fruit like bananas, apples, pears, lemons... and a secret ingredient which I won’t reveal. The potion was actually lit up. It looked magnificent and magic. They let the potion be on fire for 20 minutes and after that everybody was given a small wooden cup. There were pieces of fruit in the drink and the taste was VERY strong. I could drink only half of it. People encouraged me to finish my drink but I couldn’t.After the great experience (dinner) round 12 o’clock at night we decided to go and see a friend of my host. We had a nice evening watching a film - which was, by the way, dubbed in Spanish - playing the electric guitar and chatting. We came home as late as half past two. Our guests left at three and then I went to bed.What a wonderful day! I experienced new, truly Spanish things, which doesn’t happen every day. Hasta luego, amigos!! :)PS. Me encanta España!
Greetings from Dilek

BLOGI PÄIVITTYY VASTA TIISTAINA!

Tänään sunnuntaina vietetään Espanjassa kansallispäivää, ja koska se sattuu pyhäksi, on myös huominen maanantai vapaapäivä. Nämä kaksi vapaapäivää vietetään isäntäperheiden parissa.

Siispä seuraavat blogijutut ilmestyvät vasta tiistaina, jolloin olemme taas yhdessä koko ryhmänä.

Lauantai - retkipäivä / Saturday - excursion day

KUVIA RETKELTÄMME ASTURIAKSEN MAAKUNTAAN tästä linkistä

Herääminen aamulla oli tänään erityisen hankalaa vain muutaman tai parin tunnin yöunen jälkeen. Pienen aamupalan jälkeen pitikin jo kiirehtiä, sillä linja-auto Asturiakseen starttasi kymmeneltä.

Menomatka upeissa vuoristomaisemissa sujui mukavasti ja nopeasti, vaikka jotkut jatkoivatkin yöuniaan bussissa. Lopulta saavuimme Oviedon kaupunkiin, joka on Asturiaksen provinssin "pääkaupunki". Kaupunki vaikutti erilaiselta kuin León, johon olemme jo tottuneet. Olikin mielenkiintoista nähdä kaupunkilaisten puutarhoissa palmuja havupuiden vieressä.

Jonkin matkaa ylämäkeen käveltyämme näimme ensimmäisen nähtävyyden, eli Santa Maria del Narancan palatsin. Mainittakoon, että ko. palatsi on Euroopan vanhin, 700-luvulta. Se oli aikanaan Asturiaksen kuninkaan metsästysmajana.

Palatsin yhteyteen kuului myös San Miguel de Lillon kirkko, jossa kävimme seuraavaksi. Hassua oli, että kirkko oli suurempi kuin itse palatsi. Kun tulimme kirkosta ulos, meitä odotti yllätys. Aurinko porotti täysillä kirkkaansiniseltä taivaalta, ja lämpötila oli n. 25 astetta varjossa.

Vuorossa oli ryhmäpiknik vihreällä nurmikolla. Kaikki söivät omia eväitään auringonoton lomassa.

Jatkoimme matkaamme bussilla. Hieman yli puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Atlantin rannalle. Menimmekin kastamaan jalkojamme korkeaan aallokkoon. Rohkeimmat suomalaisista menivät jopa uimaan!

Ennen ruokailua teimme pienen kävelylenkin rannan vieressä olevalle kalliolle. Sieltä siirryimme pikkuhiljaa uimarannan ravintolaan. Ruokaa oli tarjolla seisovassa pöydässä, ja söimme todellakin seisaaltaan. Ruokaa tuotiin jatkuvasti lisää, ja kaikki olivat kylläisiä.

Lopuksi olo tuntui niin kotoisalta, kun jälkiruoaksi söimme lautasellisen riisipuuroa.

Suomalaiset ja espanjalaiset tulevat jo aivan loistavasti toimeen. Tämän viikon aikana kokoonpano on sekoittunut, kun tietyslainen "me" ja "te"-ajattelu on poistunut. Onhan edelleen tiettyjä ongelmia, kuten tunnettu "kielimuuri". Mutta jos asiat eivät ole puhumalla selvinneet, voihan aina käyttää eräänlaista viittomakieltä. Ja kyllä meitä vielä pieni aikaeroväsymys vaivaa. Eikä kukaan meistä halua syödä vaaleaa leipää hetkeen kotiinpaluun jälkeen.

Paluumatka meni nopeasti bussissa nukkuessa. Heräsimme kuitenkin perillä Leónissa helposti, koska satoi kaatamalla. Tällaista täällä etelässä tänään Terkkuja sinne kotipuoleen!

Terveisin Jenni ja Eveliina

Saturday – excursion day

It was especially difficult for me to wake up today, after a few hours’ sleep. After breakfast we had to hurry up because the bus to Asturias would leave at 10.
The trip to Asturias, through beautiful mountain scenery, went quickly and comfortably with some of us sleeping. Finally we arrived in the city of Oviedo, the capital of the province of Asturias. The town looked different from León, which has become familiar to us. So it was interesting to see palm trees next to fur trees in the gardens.

After walking uphill a bit we saw the first sight, the palace of Santa Maria del Naranca, which is the oldest in Europe, dating from the 8th century. It once was the hunting palace of the king of Asturias.
In the palace area there was also the church of San Miguel de Lillo which we visited next. It was funny that the church was bigger than the actual palace. When we stepped out of the church, we had a surprise: the sun was shining brightly in the clear blue skies and it was about +25 C.
Then we had a group picnic on the green grass. Everybody was eating their packed lunches and enjoying the lovely sunshine.

Then it was back to road again. In about half an hour we came to the Atlantic coast. We immediately went to the shore to wade in the high waves. The bravest Finns even had a swim! (And three Spanish ladies too.)

Before dinner we had a little stroll to the cliffs by the sea. Then we entered the beach restaurant. There was a standing buffet there and the waiters kept on bringing new dishes all the time. We really had a lot to eat.

Finally it felt quite at home when we had a sort of Finnish rice pudding for dessert.

The Finns and the Spaniards get along marvellously. During the week there has been more mixing and mingling and there isn’t any more ”you” and ”we”. Of course there still are some problems, like the famous ”language barrier”. But if we don’t understand what the others say, we can always turn to a kind of sign language. And we still have some problems with the time difference. And I’m sure nobody will have any white bread for a while when back in Finland.
The journey back went quickly as we were sleeping. But it was easy to wake up in León as it was raining heavily.

Greetings from Jenni and Eveliina

Perjantai - koulupäivä / Friday - school day

KUVIA PERJANTAILTA tästä linkistä

Herätys ja aamutoimet sujuivat jo rutiininomaisesti. Edessä oli koulupäivä, jonka aikana osallistuimme eri oppitunneille. Aivan ensimmäiseksi oli draamaa. Se oli varmasti suurimmalle osalle ensimmäinen kerta, kun kuvitteli olevansa ilmapallo!

Rentouttavan ja piristävän draamatunnin jälkeen saimme jälleen aikaa omille läksyillemme. Saimme myös tunnin vapaata ruokatauon yhteydessä, sillä espanjan tuntimme oli peruttu. Vapaa-aika kului kaupungissa kierrellen ja postikortteja ostellen.

Koulussa osallistuimme vielä tunnille, jossa keskusteltiin kansalaisuudesta ja puutyötunnille, jossa saimme erilaisia laitteita kokeiltavaksi ja päänvaivaa, kun yritimme koota palapelejä.

Päivä oli kuuma. Noin 26 astetta auringossa. Ulkona oli siis ihana olla. Taisipa joiltain palaa olkapäät ja posketkin koulun pihalla!

Lounaan jälkeen suuntasimme pieneen ostoskeskukseen. Emme löytäneet mitään, joten vietimme aikaa eräässä kahvilassa, jonka henkilökunnalla oli kaikilla puku päällä. Oli kuin olisimme olleet hienossa ravintolassa. Nautimme auringosta, kunnes menimme kotiin valmistautumaan Espanjan yöelämää varten.

Olimme sopineet tapaamisen yhdeksän maihin erääseen kadunkulmaan. Sieltä jatkoimme koko porukan voimin syömään. Alkuilta sujui syödessä ja jutellessa. Sieltä lähdimme melko täysille kaduille. Aluksi pysyttelimme yhdessä, mutta vähitellen porukka jakaantui ja lähti omille teilleen. Kävimme klubeilla tanssimassa ja tapasimme monia ihmisiä. Ilta oli lämmin, eikä takkia juuri tarvinnut. Illan muuttuessa yöksi kaikki lähtivät yksi toisensa jälkeen kotiin nukkumaan. Oli hauskaa, mutta varsinkin jalat väsyivät ja oli kiva päästä nukkumaan, koska seuraavana päivänä olisi aikainen herätys.

Lähes viikon vietettyämme Espanjassa olen oppinut tuntemaan paitsi kulttuuria myös majoittajaani paremmin. Vaikka olemme hyvin erilaiset ihmiset, yhteiselämä on sujunut melko hyvin. Kumpikaan ei päätä yksinään asioista, kuten ei Suomessakaan. On tietysti erilaista olla hänen reviirillään ja on joustettava enemmän asioissa ja tehtävä jotain, mitä itse ei välttämättä haluaisikaan. Vähän on harmittanut, kun majoittajani olisi mieluummin omien kavereidensa kanssa kuin Comenius-ryhmän mukana. Oli kuitenkin ilahduttavaa huomata, että hänkin on valmis joustamaan ja perjantai-illankin vietimme ryhmän kanssa. Yksinäistä ei oikeastaan ole ollut, paitsi ehkä sillolin, kun olen ainoana suomalaisena porukassa, jossa kukaan ei puhu englantia. On kuitenkin kiva, että silloinkin minut huomioidaan, eikä jätetä ulkopuolelle. Majoittajan kanssa eläminen onnistuu siis helpoiten, kun on valmis tekemään kompromisseja ja joustamaan. Kaiken kaikkiaan on mennyt hyvin ja on ollut kivaa!

Terveisin Serafiina

Friday – school day

The morning was all routine preparing for a regular school day. The first lesson was about drama. I’m sure it was the first time ever for most of us when we had to imagine that we were balloons!

After the relaxing and refreshing drama lesson we had time to do our own homework. We also had an extra free hour as our Spanish lesson was cancelled. I spent it walking around the town and buying postcards.

Later in school we took part in a lesson of philosophy where we discussed citizenship, and a lesson of woodworks where we could try to solve different puzzles.
It was a very hot day, about +26 C in the sun. So it was wonderful to be outdoors. I think that some of us burnt their shoulders and cheeks in the schoolyard!
After lunch we headed for a small mall. As we didn’t find anything interesting there we spent some time in a cafe where the staff was wearing suits. It was as if we had been in a fancy restaurant. We enjoyed the sun until we went home to prepare ourselves for Spanish night life.
We met the others at a street corner at nine and went to eat together. When we came out into the streets we were all together for a while but then we got into smaller groups and went our separate ways. We visited different clubs and danced there. It was a warm evening and you hardly needed any jacket. When the evening turned into night everybody went home to sleep one after the other. We had fun but our feet got tired and it was good to have some sleep before the early start the following morning.
During this first week in Spain I have got to know both Spanish culture and my host better. Even if we are very different, we have got along quite well. Neither of us makes the decisions alone, just like in Finland. Of course it’s different to be in her territory and I have to be more flexible and do things I might not like to do. Sometimes I feel a bit annoyed when my host rather wants to be with her own friends than the Comenius group. However, it was nice to notice that she, too, is willing to be flexible and that we spent the Friday evening together with the whole group. I haven’t felt lonely except maybe then when I’m the only Finn in a group where nobody else speaks English. Anyway, even then I’m not let outside but taken into consideration. So the easiest way to get along with your host is to be ready to make compromises and be flexible. All in all, I’ve been doing great and it’s been fun!
Greetings from Serafiina