Herääminen aamulla oli tänään erityisen hankalaa vain muutaman tai parin tunnin yöunen jälkeen. Pienen aamupalan jälkeen pitikin jo kiirehtiä, sillä linja-auto Asturiakseen starttasi kymmeneltä.
Menomatka upeissa vuoristomaisemissa sujui mukavasti ja nopeasti, vaikka jotkut jatkoivatkin yöuniaan bussissa. Lopulta saavuimme Oviedon kaupunkiin, joka on Asturiaksen provinssin "pääkaupunki". Kaupunki vaikutti erilaiselta kuin León, johon olemme jo tottuneet. Olikin mielenkiintoista nähdä kaupunkilaisten puutarhoissa palmuja havupuiden vieressä.
Jonkin matkaa ylämäkeen käveltyämme näimme ensimmäisen nähtävyyden, eli Santa Maria del Narancan palatsin. Mainittakoon, että ko. palatsi on Euroopan vanhin, 700-luvulta. Se oli aikanaan Asturiaksen kuninkaan metsästysmajana.
Palatsin yhteyteen kuului myös San Miguel de Lillon kirkko, jossa kävimme seuraavaksi. Hassua oli, että kirkko oli suurempi kuin itse palatsi. Kun tulimme kirkosta ulos, meitä odotti yllätys. Aurinko porotti täysillä kirkkaansiniseltä taivaalta, ja lämpötila oli n. 25 astetta varjossa.
Vuorossa oli ryhmäpiknik vihreällä nurmikolla. Kaikki söivät omia eväitään auringonoton lomassa.
Jatkoimme matkaamme bussilla. Hieman yli puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Atlantin rannalle. Menimmekin kastamaan jalkojamme korkeaan aallokkoon. Rohkeimmat suomalaisista menivät jopa uimaan!
Ennen ruokailua teimme pienen kävelylenkin rannan vieressä olevalle kalliolle. Sieltä siirryimme pikkuhiljaa uimarannan ravintolaan. Ruokaa oli tarjolla seisovassa pöydässä, ja söimme todellakin seisaaltaan. Ruokaa tuotiin jatkuvasti lisää, ja kaikki olivat kylläisiä.
Lopuksi olo tuntui niin kotoisalta, kun jälkiruoaksi söimme lautasellisen riisipuuroa.
Suomalaiset ja espanjalaiset tulevat jo aivan loistavasti toimeen. Tämän viikon aikana kokoonpano on sekoittunut, kun tietyslainen "me" ja "te"-ajattelu on poistunut. Onhan edelleen tiettyjä ongelmia, kuten tunnettu "kielimuuri". Mutta jos asiat eivät ole puhumalla selvinneet, voihan aina käyttää eräänlaista viittomakieltä. Ja kyllä meitä vielä pieni aikaeroväsymys vaivaa. Eikä kukaan meistä halua syödä vaaleaa leipää hetkeen kotiinpaluun jälkeen.
Paluumatka meni nopeasti bussissa nukkuessa. Heräsimme kuitenkin perillä Leónissa helposti, koska satoi kaatamalla. Tällaista täällä etelässä tänään Terkkuja sinne kotipuoleen!
Terveisin Jenni ja Eveliina
Saturday – excursion day
It was especially difficult for me to wake up today, after a few hours’ sleep. After breakfast we had to hurry up because the bus to Asturias would leave at 10.
The trip to Asturias, through beautiful mountain scenery, went quickly and comfortably with some of us sleeping. Finally we arrived in the city of Oviedo, the capital of the province of Asturias. The town looked different from León, which has become familiar to us. So it was interesting to see palm trees next to fur trees in the gardens.
After walking uphill a bit we saw the first sight, the palace of Santa Maria del Naranca, which is the oldest in Europe, dating from the 8th century. It once was the hunting palace of the king of Asturias.
In the palace area there was also the church of San Miguel de Lillo which we visited next. It was funny that the church was bigger than the actual palace. When we stepped out of the church, we had a surprise: the sun was shining brightly in the clear blue skies and it was about +25 C.
Then we had a group picnic on the green grass. Everybody was eating their packed lunches and enjoying the lovely sunshine.
Then it was back to road again. In about half an hour we came to the Atlantic coast. We immediately went to the shore to wade in the high waves. The bravest Finns even had a swim! (And three Spanish ladies too.)
Before dinner we had a little stroll to the cliffs by the sea. Then we entered the beach restaurant. There was a standing buffet there and the waiters kept on bringing new dishes all the time. We really had a lot to eat.
Finally it felt quite at home when we had a sort of Finnish rice pudding for dessert.
The Finns and the Spaniards get along marvellously. During the week there has been more mixing and mingling and there isn’t any more ”you” and ”we”. Of course there still are some problems, like the famous ”language barrier”. But if we don’t understand what the others say, we can always turn to a kind of sign language. And we still have some problems with the time difference. And I’m sure nobody will have any white bread for a while when back in Finland.
The journey back went quickly as we were sleeping. But it was easy to wake up in León as it was raining heavily.
Greetings from Jenni and Eveliina
1 kommentti:
kuvat näytti oikein ihanilta, varsiniin rantakuva, tekisin itsekkin mieli mennä uimaan jollekkin ihanalle rannalle. Maisemat näyttää tosi kivoilta ja muutenkin teillä on varmaan hirmu kivaa, pitäkää meidänkin puolesta hauskaa! ja toivotaan että säät on mukavia!:)
Roosa.S
Lähetä kommentti